Blogini on muuttanut tänne.

Huomasin, että olin eilen kirjoittanut hämmentävän samanlaisen blogimerkinnän kuin Tapio Laakso omassa blogissaan. Tapion kirjoitus löytyy täältä ja minun kirjoitukseni puolestaan täältä.

Outoa muttei varmaan kovin ihmeellistä.

MTV3:n verkkosivuilla törmäsin uutiseen Kansainväliset vaatimukset täyttävä moottorirata Suomeen?”. Aiheesta uutisoi myös Kouvolan Sanomat.

Ideaa ajavat eteenpäin erityisesti AKK-Motorsport ry. ja Suomen Moottoriliito ry. Kouvolan Sanomien uutisen mukaan hankkeen selvitysmieheksi ovat liitot valinneet kouvolalaisen Timo Pohjolan. Pohjola on ehtinyt jo käydä hankkeen tiimoilta sisäasianministeri Anne Holmlundia (kok.).

Tapaamisen jälkeen Pohjola kommentoi asiaa: “Toistaiseksi kaikki on avoinna, mutta ministeriöissä on suunnitelmaan suhtauduttu positiivisesti. Tällaisen moottoriurheilukeskuksen toteutumisessa on valtion osuus tietysti ratkaisevin.”

Olisikohan tässä ainesta seuraavaksi “Idea Park:ksi”?

Helsingin Sanomat kertoi(HS 6.6.) talousrikoksia tutkivien syyttäjien kyllästyneen poliitikkojen hidasteluun talousrikoksien torjunnassa. Uutinen löytyy täältä.

Uutisessa valtionvarainministeriön harmaantalouden asiantuntija Markku Hirvonen kommentoi tilannetta näin:”Tätä on ehdotettu jo kymmenen vuotta, mutta järjestelmän muuttaminen on kilpistynyt elinkeinoelämään ja valtiovarainministeriöön. Tulos on, että yhteiskunta antaa suoraan tukirahaa järjestäytyneelle rikollisuudelle.”

Edelleen Hirvonen viittaa vaalirahoituskohuun: “Tässä miettii pakosta, mikä on todellinen syy vastustamiseen. Ainakin suurimmat vaalituen antajat ovat niitä yrityksiä, jotka hyötyvät pimeän työvoiman mahdollistamasta halvasta rakentamisesta.” Mitenköhän on?

Uutisesta palautui mieleen ensimmäisen kerran, kun tapasin Erkki Pulliaisen. Olin silloin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen ja Pulliainen oli tapaamassa ylioppilaskunnan hallitusta. Vuosi oli 2006. Pulliainen kertoi silloin hyvin elävästi kuittikaupasta ja vitkastelusta asian korjaamisessa.

Sittemmin törmäsin Erkki Pulliaisen ja kumppaneiden vuonna 2002 tekemään välikysymykseen . Välikysymyksessä mainitut ongelmat ja keinot ovat hyvin pitkälle samoja kuin Helsingin Sanomien uutisessa.

Jos olisin Valtioinvarain ministeri(tai ylipäätään hallituksen jäsen), menisin häntä koipien välissä hoitamaan asian kuntoon ja nopeasti.

Kalevan pääkirjoituksessa 6.6. kirjoitetaan ruokakriisistä:

Ruokakriisi on syvä
.

Kirjoituksessa kerrotaan, että ruokakriisin ratkaisemisesta ei ole vielä löytynyt yksimielisyyttä. Jälleen kerran mediassa erikseen esille biopolttoaineet ruokakriisin syynä. Vähitellen alkaa tuntua, että biopolttoaineiden osuuden esiinnostaminen on muotia. Ainakin ne saavat keskustelussa ihan liian suuren roolin.

On tietysti totta, että biopolttoaineiden valmistaminen on vaikuttanut ruokakriisn syvenemiseen. Toisaalta ei biopolttoaineet ole kahvia tai teetä, puhumattakaan esimerkiksi lihansyönnistä, suurempi syy ruokakriisiin. Miksi noissa pääkirjoituksissa ei koskaan mainitse, että on ihan hillittömän epäeettistä syödä lihaa? Sehän edistää ruokakriisin lisäksi myös ilmastonmuutosta?

Kahvin ja lihansyönnin mainitsematta jättämisen voin antaa toimittajille anteeksi. Tärkeimmän ruokakriisin syyn, väestönkasvun, unohtaminen on kuitenkin jo aika arveluttavaa. Väestönkasvun pitäisi olla ruokakriisikeskustelun keskiössä, mutta eipä ole juuri näkynyt.

Muistan katsoneeni joskus vuosi sitten Albert Bartlett(emeritusprofessori Coloradon yliopistosta) pitämän luennon eksponentiaalisesta kasvusta ja kasvunrajoista. Se herätti minut ajattelemaan väestönkasvua. Sen voi yhä katsoa ilmaiseksi esimerkiksi Youtubesta. Luennossa hän käytti esimerkkeinä öljynkysynnän sekä väestön määrän kasvua.

Hän toi luennossaa esille kaksi väestönkasvuun liittyvää seikkaa:

1. Vuoden 2000 kasvuvauhdilla väestö kaksinkertaistuu noin viidessä kymmenessä vuodessa.

2. Väestön kasvua rajoittavat: Nälkä, sairaudet, sodat ja “yhden lapsen politiikka” tai vaihtoehtoisesti naisten koulutus, perhesuunnittelu sekä abortin ja ehkäisyn salliminen ja promoaminen.

Esimmäinen kohdista kertoo, että tämä nyt vallalla oleva ruokakriisi ei suinkaan ole ihan heti loppumassa. Toinen kertoo, että jos väestönkasvulle ei heti tehdä jotain niin, tulokset eivät ole kauniita. Tällä hetkellä meillä olisi vielä ainakin periaatteessa mahdollisuus valita perhesuunnittelun ja sodan väliltä. Luulen, että tätä mahdollisuutta meillä ei ole enää hirveän kauan. Voisi olla ihan hyvä ajatus nostaa asia keskusteluun.

Saharan etäläpuolisessa Afrikassa(esimerkiksi Dafurissa) väestönkasvun seuraukset puskevat jo vähän väliä uutiskynnyksen yli.

Seuraava sivu »