Kalevan pääkirjoituksessa 6.6. kirjoitetaan ruokakriisistä:

Ruokakriisi on syvä .

Kirjoituksessa kerrotaan, että ruokakriisin ratkaisemisesta ei ole vielä löytynyt yksimielisyyttä. Jälleen kerran mediassa erikseen esille biopolttoaineet ruokakriisin syynä. Vähitellen alkaa tuntua, että biopolttoaineiden osuuden esiinnostaminen on muotia. Ainakin ne saavat keskustelussa ihan liian suuren roolin.

On tietysti totta, että biopolttoaineiden valmistaminen on vaikuttanut ruokakriisn syvenemiseen. Toisaalta ei biopolttoaineet ole kahvia tai teetä, puhumattakaan esimerkiksi lihansyönnistä, suurempi syy ruokakriisiin. Miksi noissa pääkirjoituksissa ei koskaan mainitse, että on ihan hillittömän epäeettistä syödä lihaa? Sehän edistää ruokakriisin lisäksi myös ilmastonmuutosta?

Kahvin ja lihansyönnin mainitsematta jättämisen voin antaa toimittajille anteeksi. Tärkeimmän ruokakriisin syyn, väestönkasvun, unohtaminen on kuitenkin jo aika arveluttavaa. Väestönkasvun pitäisi olla ruokakriisikeskustelun keskiössä, mutta eipä ole juuri näkynyt.

Muistan katsoneeni joskus vuosi sitten Albert Bartlett(emeritusprofessori Coloradon yliopistosta) pitämän luennon eksponentiaalisesta kasvusta ja kasvunrajoista. Se herätti minut ajattelemaan väestönkasvua. Sen voi yhä katsoa ilmaiseksi esimerkiksi Youtubesta. Luennossa hän käytti esimerkkeinä öljynkysynnän sekä väestön määrän kasvua.

Hän toi luennossaa esille kaksi väestönkasvuun liittyvää seikkaa:

1. Vuoden 2000 kasvuvauhdilla väestö kaksinkertaistuu noin viidessä kymmenessä vuodessa.

2. Väestön kasvua rajoittavat: Nälkä, sairaudet, sodat ja “yhden lapsen politiikka” tai vaihtoehtoisesti naisten koulutus, perhesuunnittelu sekä abortin ja ehkäisyn salliminen ja promoaminen.

Esimmäinen kohdista kertoo, että tämä nyt vallalla oleva ruokakriisi ei suinkaan ole ihan heti loppumassa. Toinen kertoo, että jos väestönkasvulle ei heti tehdä jotain niin, tulokset eivät ole kauniita. Tällä hetkellä meillä olisi vielä ainakin periaatteessa mahdollisuus valita perhesuunnittelun ja sodan väliltä. Luulen, että tätä mahdollisuutta meillä ei ole enää hirveän kauan. Voisi olla ihan hyvä ajatus nostaa asia keskusteluun.

Saharan etäläpuolisessa Afrikassa(esimerkiksi Dafurissa) väestönkasvun seuraukset puskevat jo vähän väliä uutiskynnyksen yli.